Jannes Kräftor seuran sponsorina

Tämän vuoden rapusesongin alkaessa tapasin Simon Eklundin, joka on osakas Jannes Kräftor -yrityksessä. Yritys on tunnettu punaisista herkuistaan. Tapasimme Hotel Sea Frontin aulassa, jossa Jannes Kräftor on toiminut jo usean vuoden ajan. Paikka sijaitsee kauniisti veden äärellä, Österbyn sillan vieressä ja on helposti saavutettavissa etukäteen tilattujen rapujen noutamista varten.

Parista sadasta sataan tuhanteen rapuun

Jannes Kräftor sai alkunsa 1990-luvun alussa, kun Jan-Mikael "Janne" Ekholm aloitti rapujen keittämisen Tammisaaren keskustassa sijainneessa ruokakaupassaan nimeltä "M-Janne”. Ravut olivat asiakkaiden keskuudessa erittäin suosittuja, ja Janne keitti niitä kysynnän mukaan. Aluksi rapuja keitettiin vain muutama sata vuodessa. Kun Janne lopetti ruokakaupan lähes kymmenen vuotta sitten, monet vakiintuneet asiakkaat olivat huolissaan siitä, etteivät he enää voisi järjestää rapujuhlia Jannen paikallisesti valmistetuilla herkuilla. Asiakkaiden ei kuitenkaan tarvinnut olla huolissaan, sillä Janne jatkoi rapujen toimittamista, ja nykyään perheyritys on merkittävä suomalainen toimija alalla.

Nykyisin Jannen pojat Henrik ja Theo Ekholm sekä Jannen sisarenpoika Simon Eklund ovat yrityksen osakkaita, ja rapujen määrä on kasvanut muutamasta sadasta noin 100 000 rapuun kaudessa. Samalla myös rapujen jakelu on laajentunut: niitä voi etukäteen tilata ja noutaa Hangon K-Supermarketista sekä Hangon, Tammisaaren ja Karjaan S-marketeista. Lisäksi rapuja toimitetaan Helsingin K-kauppoihin ja muihin liikkeisiin sekä paikkoihin.

Voit tilata rapuja Jannes Kräftorin verkkosivuilta osoitteessa www.janneskraftor.fi tai puhelimitse.

Jokirapua ja signaalirapu

Simon Eklund kertoo, että Suomessa on kahta erilaista rapua: jokirapu ja signaalirapu. Molemmat lajit löytyvät Jannes Kräftorin valikoimasta, mutta koska jokirapun saatavuus on huomattavasti pienempi, myydään pääasiassa signaalirapuja.

Jokirapu on Suomessa luonnostaan esiintyvä kotoperäinen laji. Se on yksi Euroopan suurimmista rapulajeista, ja koiras voi kasvaa jopa 18 senttimetrin mittaiseksi ja painaa 350 grammaa. Naaras on hieman pienempi kooltaan. Jokirapu on kaikkiruokainen ja liikkuu aktiivisesti erityisesti hämärissä ja öisin. Laji on usein mustanvärinen, ja keittäessä sen väri muuttuu punaiseksi. Raputaudit ovat vahingoittaneet jokirapua pahasti, ja nykyään se on uhanalainen joillakin alueilla.

Signaalirapu on istutettu Suomeen Pohjois-Amerikasta 1960-luvulla. Koska raputauti oli erittäin tuhoisa kotimaiselle jokirapulle, päätettiin istuttaa signaalirapua, joka kestää raputautia paremmin. Vaikka signaalirapu on lajina kestävämpi, voivat ravut silti olla taudin kantajia ja levittäjiä, mikä on vaikuttanut negatiivisesti jokirapujen selviytymiseen.

Ulkonäöltään signaalirapu eroaa jokirapusta etuklapeistaan löytyvän valkoisen läiskän vuoksi. Signaalirapujen luonnollinen väri voi vaihdella voimakkaasti erittäin tummasta, lähes mustasta, vaaleansiniseen. Vedenlaatu vaikuttaa kuoren väriin, ja tummemmat ravut elävät mudassa, kun taas vaaleansiniset ravut saavat värinsä mineraalirikkaammassa vedessä. Joskus voi myös nähdä rapuja, joilla on erikokoisia saksia tai jalkoja. Kokoero johtuu siitä, että uusi saksi kasvaa ulos, jos eläin menettää sen reviiritaistelussa tai jossain muussa tilanteessa.

Saadakseen valvottua rapukalastusta ja säilyttääkseen rapukannat Suomessa, rapukalastus on aikarajoitettu. Joka vuosi 21. heinäkuuta klo 12:00 alkaa rapukausi Suomessa, niin jokirapujen kuin signaalirapujenkin osalta. Kauden kesto on yleensä noin lokakuun puoliväliin saakka. Koska rapukausi on rajoitettu, myös Jannes Kräftor -yrityksen toiminta on sesonkiluonteista, mikä tarkoittaa, että raput ovat työntekijöille sivuliiketoimintaa.

Rapujen historia

Rapuja on syöty ikimuistoisista ajoista asti, ja rapujuhlia pidettiin jo 1500-luvulla Suomessa. Vielä kauemmin sitten, antiikin Kreikassa, uskottiin rapujen lähes taianomaiseen voimaan, ja siksi kannettiin kuivattuja rapuosia onnenamuletteina parantamistarkoituksessa. Antiikin kreikkalaiset käyttivät myös rapuja erilaisten sairauksien hoitoon ja käärme- ja skorpioninpuremien parantamiseen.

Rapujen maine on ollut myös vastakkainen Pohjolassa, ja niitä pidettiin uskonnollisesti "saastaisina" ja epäsopivina elintarvikkeina. Munkit Euroopassa kuitenkin herkuttelivat rapuilla jo 1200-luvulla, koska he vertasivat rapuja kalaan, ja siksi rapuja sai syödä paaston aikana ja uskonnollisina juhla-aikoina. Myös kuninkaalliset ja aateliset arvostivat rapuja, ja ajan myötä rapu levisi herkkuna korkeammilta yhteiskuntaluokilta kansan keskuuteen. Tämä auttoi rapujen suosion kasvussa, ja niistä tuli vähitellen tavallinen osa suomalaista ruokakulttuuria.

Rapujuhla – hyvästit kesälle

Rapujuhla perinteenä on ollut Suomessa 1930-luvulta lähtien. Rapukalastusta alettiin rajoittaa ensimmäisen kerran Suomessa vuonna 1929, ja tämän myötä rapujuhla kehittyi vuosittaiseksi juhlahetkeksi. Rapujuhlia pidettiin merkitsemään rapukauden alkamista, ja samalla muistutettiin nauttimaan kauniista myöhäiskesästä ennen syksyn tuloa.
Monille suomalaisille rapujuhla on tärkeä perinne, ja sitä juhlitaan yhtä itsestään selvästi kuin joulua ja juhannusta. Rapujuhla pidetään myöhäiskesän iltoina elokuussa tai syyskuussa sukulaisten ja ystävien seurassa, ja monet yhdistävät siihen hauskoja juhlahattuja ja suuria lautasia täynnä herkullisia punaisia rapuja. Lisukkeina tarjotaan usein juustopiirakoita ja hyvää leipää, mutta se vaihtelee luonnollisesti, ja jokainen valitsee itse, miten haluaa luoda oman perinteensä. Kysyin myös Simon Eklundilta, mikä hänen mielestään on hyvä rapujuhlan resepti.

- Onnistunut rapujuhla koostuu runsaista ravuista, paljon tilliä ja tietenkin hyvistä ystävistä. Minun suosikkilisäkkeeni ovat leipä aidolla voilla ja todella hyvää juomaa, sanoo Simon.

Kuinka monta rapua sitten tulisi varata per henkilö? Jotkut syövät todella monta rapua, toiset taas syövät vähemmän. Kulutukseen vaikuttaa myös, kuinka paljon lisukkeita on rapujen kanssa. Keskimäärin voi arvioida noin 10–12 rapua per henkilö, ja sen lisäksi tarjoillaan hyviä lisukkeita, jotta kaikki voivat syödä itsensä kylläisiksi. Itse syömistä helpottaakseen voi hankkia rapuveitsiä Jannes Kräftor yrityksen verkkokaupasta tai Hotel Sea Frontista, jossa Jannes Kräftor sijaitsee. Sieltä löytyy myös pyyhkeitä, servettejä ja essuja rapujuhlia varten, tietenkin rapuaiheisilla kuvioilla. Siellä on myös myynnissä mainostuotteita yrityksen logolla. Käy tutustumassa valikoimaan seuraavalla kerralla, kun noudat rapusi seuraavaa rapujuhlaa varten!

Jannes Kräftor EIF sponsorina

Jannes Kräftor on ollut monen vuoden ajan EIF:in sponsorina, ja kysyin Simonilta, miksi juuri EIF on valittu sponsorikohteeksi.

- Olemme kaikki olleet mukana EIF:issä vuosien varrella. Tämä on meidän tapamme antaa takaisin seuran hyväksi tekemämme työlle! sanoo Simon.

Sekä Simon, Theo että Henrik ovat kaikki olleet hyvin aktiivisesti mukana seurassa monin tavoin. Simon itse on pelannut jalkapalloa ihan juniorista edustusjoukkueeseen asti, jossa hän pelasi vuoteen 2014 saakka, jolloin joukkue nousi Ykköseen. Hän on toiminut myös juniorivalmentajana ja seuran puheenjohtajana muutaman vuoden ajan. Sekä Theo että Henrik Ekholm ovat myös pelanneet EIF:issä, aluksi junioreina ja myöhemmin aina edustusjoukkueessa saakka.

Jannes Kräftor ovat mukana sponsoroimassa paikallista jalkapalloseuraa voidakseen tukea nykypäivän ja tulevaisuuden junioreita, jotta hekin saavat kokea saman yhteishengen ja joukkuehengen, jonka Simon, Henrik ja Theo ovat saaneet kokea seurassa. Sponsorin kautta voidaan myös tukea, että yhä useammalla nuorella on mahdollisuus kehittyä niin kentällä kuin kentän ulkopuolellakin, aivan kuten Simon, Henrik ja Theo ovat kehittyneet."

Kuvassa vasemmalta; Henrik Ekholm, Simon Eklund, Zacharias Ekström och Theo Ekholm

Lähteet:

www.janneskraftor.fi

Därför lever kräfttraditionen vidare: ”Tiden vi lever i lockar till ritualer” – Samhälle – svenska.yle.fi

Rapukulttuuri – Raputietokeskus

Kuvat:

Jannes Kräftor

Teksti:

Johanna Källberg